MAKING A BIG LIFE CHANGE IS PRETTY SCARY. BUT, DO YOU KNOW WHAT'S EVEN SCARIER? REGRET.

Eilen ei ollut helppo päivä koulussa. Olin ihan pihalla joka tunneilla, ja kun koulupäivän loputtua raahauduin lounaalle, olin niin poikki että jokainen vastaantulija kysyi että väsyttääkö. Väsytti. Jatkuva englannin kuuntelu, ja ennen kaikkea sen ymmärtämisen yrittäminen, on hyvin väsyttävää. Ja väsyneenähän harvoin on kivaa. Mulla ei siis ollut mitenkään paras fiilis kunnes aloin miettiä tätä kaikkea. Istuin musiikkihuoneen lattialla, ja kuuntelin, kuinka täällä mulle jo todella läheiseksi muodostunut ystävä Hong Kongista soitti pianoa. Sydäntäriipaisevia, kauniita säveliä. Katsoin mun kuvia puhelimesta, niitä, jotka on albumin nimeltä about life alla. Luin kaikkia niitä ironisia ja kliseisiä, mutta niin todellisia sanoja näytöltä. Ja sitten tajusin jotain. Ei mun jokaisen päivän tarvi olla täällä täydellinen. Mulla saa olla täällä(kin) huonoja päiviä, niitä, kun tuntuu, ettei ymmärrä mitään mistään. Mulla saa välillä olla ikävä kotiin, ja musta saa välillä tuntua, että mitä mä täällä teen. Se on ihan normaalia. Musta saa välillä tuntua, että tästä paikasta ei ikinä voi muodostua mulle koti.

Mutta.

Musta saa myös tuntua, että rakastan tätä paikkaa. Mä saan miettiä, että kotiin meneminen joulukuussa voi olla vaikeaa. Mä saan ajatella, että mun paikka on enemmän täällä kuin Suomessa. Mulla saa täälläkin olla niitä hyviä päiviä, tiedättehän, niitä, jolloin tekisi vain mieli huutaa koko maailmalle, kuin onnellinen on. Mulla saa olla vuoristoratapäiviä, enhän mä ole ollut täällä vielä edes kahta viikkoa. Vielä niiden tunteiden ei tarvi tasoittua, ei vielä. Myöhemmin sitten. Mä en halua kieltää itseltäni tunteita, en edes negatiivisia. Ne kaikki kuuluu tähän hommaan.

Joka tapauksessa, mun päivä muuttui melko karmeasta melko täydelliseksi. Pianon kuuntelemisen jälkeen päätettiin lähteä jätskille. Siinä lämpimässä auringossa istuskellessa ja syödessä ihanaa parasta jäätelöä, fiilis nousi jo huomattavasti. Sen jälkeen lähdettiin viimeiseen urheilu "taster sessioniin", aerobicksiin. Huomatkaa järkevä järjestys, ensin jäätelö ja sitten urheilu.. Ja sielläkin oli kivaa! Jokainen, joka on ollut mun kanssa samassa liikuntaryhmässä osaa sanoa, että kyseinen laji ei oo oikein ikinä ollut mun juttu. Täällä se oli kuitenkin sen verran helpompaa, että pystyin nauttimaan siitä. Se ei ollut hirveän raskas, mutta voitte kuvitella, että kun huoneessa ei ole ilmastointia ja sinne paistaa suoraan aurinko, ja siellä on ihan liian monta tyttöä hikoilemassa, lopputulos ei oo mitenkään, noh, arvaatte varmaan.

Aerobicksin ja suihkun jälkeen lähdettiin illalliselle. En saanut mun salaattia, mutta se ei haitannut. Tutustuin siinä syödessä uuteen tulokkaaseen, joka saapui tänne vasta keskiviikkona. Syönnin jälkeen päätimme Candyn (hongkongilainen) kanssa viedä uusin tulokas satamaan. Voi, se paikka on vain niin hirvittävän kaunis aina illalla. Siellä istuskelimme varmaankin tunnin, ja juttelimme. Candy soitti ukulelettä (miten tuo sana taipuu?!) ja nautimme vain olostamme. Puhuimme koti-ikävästä, kotiutumisesta ja lähdöstä. Ja ainakin minä nautin olostani ihan täysillä. Sen jälkeen päätimme mennä (taas) jäätelölle, hups. Jäätelöiden kautta mentiin tyttöjen huoneeseen, jonne saapui sitten muitakin. Siellä kaikki joko opiskelivat, olivat facebookissa (hehe) tai juttelivat. Tai tekivät kaikkia niitä samaan aikaan..

Niin tavallinen päivä, mutta toisaalta niin täydellinen päivä. Täydellisen siitä teki juurikin se, että se ei ollut niin ylämäkeä kokoajan. Kaikkien niiden vastoinkäymisten jälkeen pienistä jutuista oli helppo nauttia. Mä otin vastaan tämän kokemuksen, koska halusin muuttaa mun elämän. Halusin ajaa itseni oman epämukavuusalueeni ulkopuolelle. Halusin itsenäistyä, kansainvälistyä, ja tehdä jotakin tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Halusin, ettei elämäni olisi niin helppoa. Tähän asti, olen juurinkin tehnyt kaikkea noita. Helppoa ei ole ollut, eikä tule olemaan, mutta juuri se on se juttu tässä, ainakin minulle. Nyt pitää enää löytää sopiva tasapaino opiskelun ja elämisen välille. Mutta aika auttaa siinäkin.