maanantai 9. syyskuuta 2013

WEEKEND

Ihan aluksi täytyy kiittää kaikista niistä ihanista kommenteista, joita sain viime postaukseen. Ootte rakkaita. Sen postauksen kirjoittamisen jälkeen jokin kolahti kohdalleen. Perjantai koulupäivä ei ollut enää paha, se oli itseasiassa oikein mukava. Ymmärsin paljon enemmän kuin edellisenä päivänä, ehkä vaan lakkasin yrittämästä liikaa. Sain paketin Suomesta, ja ehkä sen mukana tulleen sisurasian mukana kaivoin myös oman sisuni esiin. Skypetin Suomeen, jälleen tosin huonolla nettiyhteydellä, parhaille kavereille. Istuin teellä alakerrassa puhumassa tästä kaikesta. Puhuin myös Suomesta, ihmisiä kiinnostaa se. Ja minähän kerron.
Söin illallista nurmikolla sortsit jalassa. Sen jälkeen lähdin "teapartyihin". Istuin lattialla, join teetä ja söin keksiä. Kuuntelin tarinoita, ja kerroin itsekin jopa yhden. Tunsin olevani onnellinen. Enää en toivonut olevani Suomessa. Just sillon oli hyvä olla. Lattialla istuessani hämähäkki juoksi vierestäni. En erityisemmin pidä kyseisistä otuksista, ja sen huomasi myöskin vieressäni istuva. Hän ottikin hämähäkin pois, ja vei ulos. Suomessa se olis heitetty mun päälle..  Väsymyksen painaessa silmäluomia tulin kotiin, ja katsoin vielä facebookin syödessäni samalla salmiakkitikkaria. Lopulta nukahdin hymy huulilla omien, pinkkien muumilakanoiden väliin.


Eilen heräsin ylös puoli tuntia herätystä aiemmin. Söin rauhassa aamupalan, ja juttelin Suomeen. Puolenpäivän aikoihin lähdettiin britin, hongkongilaisen ja japanilaisen kanssa Triesteen. Kiertelimme ympäriinsä, lounastimme ravintolassa. Oli kuuma. Löydettiin H&M, johon tuhlasin ehkä vähän liikaa rahaa. No, onpahan vaatteita. Söimme gelatoa auringon vielä paistaessa todella kuumasti, ja onnistuimme löytämään tiemme oikeaan bussiin takaisin. Bussissa oli äänekkäitä teinityttöjä, joiden takia en pystynyt nukahtamaan, vaikka väsytti hirveästi. Sen sijaan ihastelin tämän maan kauneutta. Suomi on erittäin kaunis maa, mutta se on kaunis erillä tavalla.

Tulin kotiin, ja juttelin vähän aikaa samassa asuntolassa asuvan puolalaisen kanssa. Juttelimme perheistämme, elämästämme kotimaissamme ja täällä. Sain tietää, että meillä on lukuvuoden aikana kaksi pitkää viikonloppua, toinen silloin, kun täytän 18. Joten mun on ehkä mahdollista tulla viettämään tuo suuri päivä oikeaan kotiin. Olin ollut jo vähän pettynyt siitä, etten olisi siellä silloin. Toki olisi mahtava viettää synttärit täällä, mutta se on pitkä viikonloppu, jolloin kaikki ovat levinneet vähintään ympäri Italiaa.

Myöhemmin istuin jälleen alakerrassa, tällä kertaa kuuntelemassa, kun nämä musikaaliset lahjakkuudet soittivat ukulelettä. Lauloin mukana joitakin lauluja. Tytöt saivat huippuidean leikata amerikkalaiselta tytöltä pitkät hiukset lyhyeksi, hänen omasta toivomuksestaan tietysti. Niistä tuli itseasiassa todella upeat. Sen jälkeen laittauduttiin hieman, ja lähdettiin Mickey'siin, joka on siis baari tossa tien toisella puolella. Hollantilaisella on tänään synttärit, joten päätettiin hieman juhlistaa sitä. Siellä tanssittiin, kunnes kello oli puoli yksi, ja tultiin tänne meidän asuntolaan takaisin. Laulettiin hänelle hyvää syntymäpäivää ja syötiin kakkua. Sen jälkeen tulin suihkuun, ja olin valmis menemään nukkumaan. Kuitenkin valvottiin vielä varmaan puoli kolmeen vain jutellen kaikesta. Taaskin sain nukahtaa hymy huulilla. Päivä oli ollut ihana.


Tänään heräsin ihan liian aikaisin. Näin hassua unta, ihmiset olivat täältä mutta tapahtumat sijoittuivat Muhokselle. Kävin aamupalalla, laskin matikkaa. Menin skandinaavien brunssille, jossa syötiin mm. mustikkapiirakkaa ja norjalaisten versiota korvapuusteista (ei äiti ollu yhtä hyviä ku sun, leivon niitä ens kerralla sinne!) ja ruisleipää!!!!!! Oli ihanaa. Puhuttiin sekasin kaikkia kieliä, ja ymmärsin ihmeen hyvin ruotsinorjatanska-sekoitusta.. En oo siis unohtanu kaikkea. Jee. Sen jälkeen oon oikeestaan vaan hengaillut ympäriinsä, syönyt jätskiä ja jutellut ja makoillut nurmikolla. Ilahduttanut mun alakerrassa asuvaa unkarilaista kakkosvuotista suklaalla. Kuunnellut juttuja Peace One Daystä, ja innostunut niin paljon että olin jo yhteydessä asian tiimoilta Suomeenkin.. Nyt kuuntelen, kun espanjankielinen skypepuhelu raikaa, ja huoneessa istuu neljä niiiin erilaista ihmistä, niin erinäköistä, mutta silti meillä kaikilla on jotain yhteistä. Ei oo väliä, vaikka yksi on tumma latino, yksi vaalea hollantilainen, yksi kiinalaiset juuret omaava australialainen, ja pelkkä tavallinen (nää muuten laskee mut blondiksi?!?!? never in finland.) suomalainen. Tässä tää juju on.


Kaiken kaikkiaan, nyt on hyvä olla. Punainen lanka elämään täällä on kahden viikon jälkeen löytynyt. Uskomatonta, että lähdin vasta kaksi viikkoa sitten. Tuntuu, kun olisin ollut poissa useita kuukausia. Mutta aika lentää. Ja mä aion lentää sen mukana, nauttia joka hetkestä. Nauraa kun siltä tuntuu, itkeä kun siltä tuntuu. Ihan niin kuin missä tahansa. Joku viisas sanoi joskus, että me ei voida valita mistä me tullaan, mutta me voidaan päättää mihin mennään sieltä. Joskus täytyy vaan lähteä kauemmas, että oppii ymmärtämään paremmin sitä, mistä tulee. Ja mä ymmärrän jo nyt paljon paremmin kuin kaksi viikkoa sitten.


4 kommenttia:

  1. Nuoret karttaan laittaneet ovat nuolen, osa tulee maapallon toiselta puolen, hetkeksi ajatus kotiin siirrä, Muhokselle pieni sydän piirrä, ja ootte sitte Suomesta tai Afrikasta, paree pari vuotta maistua pasta :)

    T. yökköäiti

    VastaaPoista
  2. sää osaat niin hyvin pukea tunteet sanoiksi! <3 ja musta tuntuu täsmälleen samalta, sillä monesti kun lukee sun postausta niin huomaa, että tuo on niin totta ja tunnen just samallain! Mutta terkut sinne<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. josks ne on vaa helpompi purkaa teksteiksi kun puheeksi! :) terkut takas sinne maailman toiselle laidalle <3

      Poista