tiistai 30. heinäkuuta 2013

THROWBACK TO GERMANY


En voi oikeesti uskoa, että iPhonella yöllä otetut ja siksi tosi huonolaatuiset kuvat tuo parhaat muistot mieleen. Mutta niin se vain on. Sinne tarkentuu otoksia kaikista tärkeimmistä ja mieleenpainuvimmista muistoista ja ihmisistä.
En tajua, että vielä päivää ennen lähtöä Saksaan mua oikeesti harmitti lähtä. Ai miksi? Koska ilman reissua mulla olisi ollut Italiaa varten mielettömästi säästöjä, ja muutenkaan en hirveänä tiennyt mihin olen menossa ja miksi. Mutta voin sanoa, että mulla olis jäänyt mun tähänastisen elämän parhaat viikot kokematta, jos en olisi lähtenyt. Ihan sama mitä tehtiin, nautin ihan jokaisesta hetkestä, ja voin sanoa sen koko sydämestäni. Tutustuin ihan mielettömän ihaniin ihmisiin, joita mulla on hurja ikävä tälläkin hetkellä. Onneksi tiedän, että nähdään kuitenkin jossakin vaiheessa. Sain sydänystäviä Italiasta, tytöt tapaan onneksi jo ihan pian. Myös Argentiinaan lähti todella tärkeiksi ystäviksi muodostuneita ihmisiä, onneksi suunnitelmissa on viettää osa 2014 joululomasta siellä. Ja samaan sydänystävien joukkoon voi liittää myös tyypit Makedoniasta ja USA:sta. Kaikkien kanssa tulin juttuun, ja muitakin tulen luultavasti tapaamaan. Ero on se, että noista kuudesta tiedän, että tapaamme. Vaikka osan kanssa asummekin eri puolella maapalloa.
Oon aiemmin ollut kielikurssilla, mutta ei sitä voi edes verrata Lions Clubin järjestämään. Ei mitenkään. Nyt vasta todella pääsin tutustumaan kansainvälistymisen huonoon puoleen - siihen, kun jokaikinen tärkeäksi muodostunut ihminen vie susta palan mukanaan. Mutta on se kaikki sen arvoista. Jos Italiassa tulee olemaan puoliksikaan yhtä ihania ihmisiä kuin meidän leirillä, tulen viihtymään ihan varmasti. Ja kyllä oikeastaan tiedän, että siellä tulee olemaan.
Tuolla reissulla opin, että ei sillä ole niinkään väliä, mitä kokemuksia saa. Ne kokemukset nimenomaan koostuvat ihmisistä, jotka tekevät joistain kokemuksista unohtumattomat. Ja vaikka kokisi kuinka hienoja juttuja tahansa, kyllä parhaat muistot muodostuvat silti niistä yksinkertaisimmista asioista. Oli kyse sitten yöllisestä kävelyreissusta mäkkäriin, liian väsyneiden ihmisten pokerinpeluusta tai vaikka siitä, kun vain tajuaa olevansa eräällä tavalla kotona - vaikka olisi kaukana siitä oikeasta kodista.

Loppuun haluankin kiittää Lions Clubia reissuni mahdollistamisesta. Sain mahdollisuuden, jonka tulen muistamaan aina. Kiitos.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

SUMMER NIGHTS

Rakastan kesäöitä. Jos talvella yön pimeys pelottaa, kesällä ei. Yöllä voi tuntea olevansa vapaa. Voi istua ja katsoa maisemia, olla vain hiljaa. Voi kävellä ilman kenkiä asfaltilla, joka ei ole viileä. Kesäyönä mahdottomatkin ideat tuntuu mahdollisilta, mahdottomat unelmatkin mahdollisilta.
 Yhtenä yönä pyöräilin kotiin, ja olin jäässä. Heinäkuu, villapaita ja nahkatakki. Oikeasti. Ei pystynyt sanomaan, että se olisi kesäyö.


Lämpimät kesäyöt on parhaita. Monena kesäyönä ollaan vain ajeltu parhaiden kavereiden kanssa ympäriinsä. Ollaan juteltu, kuunneltu musiikkia, oltu vain. Oon tuijotellut ikkunasta ohi vilahtavia maisemia, ja miettinyt kuinka kaunis koti mulla on. Kodilla tarkoitan kaikkea, ylipäätään koko meidän isänmaatamme. Se on todella kaunis. Se saa mut miettimään lähtöä, joka tulee lähemmäksi jokaikinen päivä. 28 päivää. Sen verran on jäljellä kesäöitä Suomessa tänä kesänä. Se saa mut miettimään, miksi haluan jättää taakseni jotain näin tavattoman kaunista. Ehkä siksi, että voin löytää edestäni myös jotain todella kaunista. Eri tavalla kaunista.


Ei kaikki kesäyöt ole lämpimiä ja valoisia. Joinain öinä oon vain maannut sängyssä, ja kuunnellut kuin sade ropisee kattoon. Se kuulostaa kauniilta. Oon miettinyt mun elämää, mun tulevaa elämää, josta en tiedä yhtään mitään. Eikä se oikeastaan edes haittaa. Oon valmis ottamaan kaiken vastaan, niin positiivisen kuin negatiivisenkin. Kun en tiedä mistään mitään, en osaa myöskään ladata ennakko-oletuksia.

Mulla on takana tältä kesältä ihania kesäöitä. On lämpimiä ja kauniita, on myös sateisia ja ahdistavia. Odotan innolla, mitä saan jäljellä olevista irti. Ainakin ihania muistoja, joita kannan mukanani, minne tahansa menenkin. Eikä Suomi ole suinkaan ainut paikka, missä on kesäöitä. Täällä ne vaan ovat todella paljon kauniimpia kuin muualla. Mutta tuo mielipide onkin katsottu sinivalkoisten lasien läpi. Silti, rakastan kesäöitä, sinivalkoisia tai ei.


torstai 25. heinäkuuta 2013

GERMANY pt.7

Lasitehtailupäivän jälkeen menimme jälleen Autostadiin. Ensin tutustuimme johonkin "museoon", joka oli kyllä lähinnä niin kuin Tietomaa. Ja koska minä ja mun sydänystävä Makedoniasta ei hirveänä kiinnostuttu paikasta (kemialliset reaktiot ei oo meijän juttu), kulutettiin aika taittelemalla origameja. Okei, jokainen joka tuntee mut tietää etten selviä siitä mutta yritin ainakin.. Sen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa ja lähettiin sitten kaupungille kahville, koska ylihinnoiteltu outlet-kylä ei enää kiinnostanut. Se reissu ei kuitenkaan ollut sen päivän hohdokkain, sillä tultuamme takaisin oli meidän läksiäisten vuoro. :( Paikalle saapui isot herrat, jotka siis omien lions-clubien rahoituksillansa tekivät meidän leirin mahdolliseksi, sekä meidän host-perheet. Ilta oli ihana, meillä oli siellä myös dj soittamassa musiikkia ja jaksettiinkin tanssia myöhään pihalla.
Tällä hetkellä mulla on ihan mieletön ikävä Saksaa, ja erityisesti kaikkia ihmisiä leiriltä. :( Voi kun pääsisi takaisin nyt. Tää oli periaatteessa viimeinen Saksa-postaus, koska enempää kameralla otettuja kuvia mulla ei oikeestaan oo. Tai no onhan niitä monta sataa enemmän kuin blogissa esiintyneet, mutta kahdelta viimeiseltä päivältä ei mitään. Laitan kuitenkin luultavasti vielä ensi viikolla fiilistelypostausta iphonekuvista, mun mielestä niihin saa aina taiottua melkein kivemman tunnelman koska iphone nyt on mukana huomattavasti useammassa paikassa kuin järkkäri.. Nyt kuitenkin lähden nukkumaan, koska huomenna aikainen herätys (taas) ja hammaslääkäri. Sen jälkeen suuntaankin viikonlopuksi Raaheen, joten täällä kuullaan ensi viikon puolella! (:
ps. mun bannerilla on joku ongelma. Se heittää bloggerin kautta ton taustan harmaaksi ja flickrin kautta se ei anna ladata....



tiistai 23. heinäkuuta 2013

GERMANY pt.6


Autostadin jälkeisenä päivänä oli aivan mahtava ilma, jonka vietimme meloen? kanooteilla viisi tuntia jokea pitkin. Sattuneesta syystä sieltä ei ole kuvia, joten siirrytään seuraavaan päivään. Aamun aloitimme spurttaamalla junaan, jonka jälkeen suuntasimme läheiseen kylään, jonka nimeä en osaa kirjoittaa enkä jaksa ees tarkistaa googlesta.. Joka tapauksessa kylä oli oikein hurmaava. Siellä kuitenkin eksyimmme (yllättäen..) ennen kuin pääsimme tutustumaan lasitehtaalle. Siellä tehdään mm. Coca-Colan lasipullot, Beck's olutpullot ja Nutellan (<3) purkit. Paikka oli suhteellisen mielenkiintoinen, vaikkakin niitä juttuja mitä insinööri meille selitti, en ymmärtäisi edes suomeksi.. Tehtaan jälkeen menimme takaisin kylään, ja tutustumaan poliisimuseoon. Poliisimuseosta suuntasimme lasitehtaan jonkunjohtajan tarjoamille jäätelöille. Rakastan muuten sitä jäätelöä mitä myydään muissa maissa! Se on paljon löysempää kuin meidän ja paljon parempaa.. Onneksi se on kuulemma italialaista! Terveisin Tiia, toista kesää töissä jäätelökioskilla.. Jäätelöt mahassa jouduimme jälleen spurttaamaan puoli kylää halki saavuttaaksemme junan, mutta tällä kertaa myöhästyttiin 20 sekuntia... Aina ei mee aikataulutukset putkeen. Jos jotain reissussa opin, niin myöhästymään paremmin. Ja luultavasti tuun oppimaan sen vielä paremmin Italiassa... heihei entinen supertäsmällinen minä, pitää toivoo että oon ees huomisaamuna ajoissa töissä! (Mun tuurilla en oo nyt ku sanoin ton.) Tää teksti on tosi seko ja muuta, joten keskittykää kuviin... ei mulla nyt muuta, ehkä huomenna vähän selväjärkisempää postausta kehiin.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

GERMANY pt.5

Hampurista tulo päivän jälkeen meillä oli vapaapäivä, jonka vietimme rannalla. Koska sieltä on vain pöljiä kuvia, siirrytään suosiolla sitä seuraavaan päivään. Silloin suuntasimme Autostadiin, joka on siis joku Volkswagenin teemapuisto tai jotain vastaavaa.. Se paikka oli ihan älyttömän hieno, ja siellä sai kyllä hyvin kulumaan päivän! Sääkin suosi, eikä vieressä oleva outlet-ostari hirveenä haitannut.. :) Käytiin myös laivaristeilyllä jajaja saatiin nauraa, kun tultiin takaisin junalla ja toinen meidän ohjaajista nukahti vieraan naisen rinnuksille.. Tuo päivä oli kyllä aivan ihana, ja joku saattaa ehkä kuvista huomata mikä on mun uusin motivaationlähde opiskeluun ;)


perjantai 19. heinäkuuta 2013

I NEVER MAKE THE SAME MISTAKE TWICE. I MAKE IT FIVE OR SIX TIMES, JUST TO BE SURE.


Aamulla istuin töissä ja katsoin vesisadetta. Paleli. Perus heinäkuu. Töiden jälkeen suunnattiin serkun kanssa testaamaan paikkakunnan uusi ravintola, thaimaalainen. Oli muuten ihan älyttömän hyvää. Sen jälkeen oli mun photoshootit, joista otoksia näättekin tossa yllä. Tällä hetkellä odottelen saunaan pääsyä. Kyllä, edelleenkin heinäkuussa. Minä, joka yleensä käyn saunassa vaan jouluaattona.
Mulla on mieletön kaukokaipuu. Lähtisin mielellään ihan minne päin maailmaa tahansa välittömästi. En oo vielä kyllä purkanut edes matkalaukkua kokonaan edellisestä reissusta. Mitäpä sitä turhaan.

torstai 18. heinäkuuta 2013

GERMANY pt.4

Berliinin jälkeen suuntasimme Hampuriin, jossa olimme yön yli. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme ensin satamaan ja myöhemmin kaupunkiin. Satama-alueesta en pitänyt. Ihan järkyttävän ruma, ja oli elävä esimerkki siitä, kuinka raha pyörittää maailmaa. Siksi ajattelinkin jo, että voi luoja mikä paikka. Kunnes pääsimme itse kaupunkiin. Ja siihen rakastuin täydellisesti. Niin paljon, että heti saatuani nettiyhteyden kävin tarkistamassa mitä kyseisen kaupungin yliopisto tarjoaisi.. Tutustuttuamme kaupunkiin jatkoimme matkaa kauemmas Hampurista, jossa yövyimme nuorisohostellissa. Ja seuraavan päivän ohjelman takana siellä oli myös kaksi muuta Lions-leiriä, ja löytyihän sieltä pari suomalaistakin. Tosin suomea oli älyttömän vaikea puhua kahden viikon tauon jälkeen, ja siihen kun lisättiin ruotsalaisen kanssa puhuttu yritetty ruotsi ja muiden kanssa englanti päälle nii olin melko sekasin. Joka tapauksessa oli kiva tavata muitakin suomalaisia! :)


Seuraavana päivänä viiden tunnin yöunien jälkeen oli lopulta sen vuoro, minkä takia Hampuriin menimmekin.. LIONS WORLD CONVENTION 2013. Oli kyllä yksi mun elämän hienoimmista kokemuksista kävellä keskellä moottoritietä Suomen lippu kädessä ja vilkutella ihmisille, joita oli muuten paljon, jotka katsoivat paraatiamme. Näin isänmaalliselle ihmiselle se oli kyllä aivan mieltön kokemus. Paraatin jälkeen raivasimme tien syömään ja sieltä totta kai vähän shoppailemaan. Sen jälkeen, väsyneinä taas kerran, otettiin juna takaisin "kotiin" eli Hannoveriin. Kaikista paraatin kuvista saatte laittaa kehut suoraan Argentiinaan, mulla ei itellä siellä ollut kameraa mukana.