perjantai 30. tammikuuta 2015

PROJEKTI ELÄMÄNTAPAMUUTOS: MITEN MENEE TÄNÄÄN?


Maanantaina tuli kaksi viikkoa siitä, kun laitettiin yhdessä kämppikseni kanssa elämäntavat muutokseen. Noh, miten on mennyt? HYVIN. Ihan uskomattoman hyvin. Ensimmäiset kolme päivää olivat vaikeimmat, mutta sen jälkeen on ollut helppoa. Siis ihan uskomattoman paljon helpompaa, kuin mitä olin kuvitellut. Mitä oon sitten tehnyt toisin?

Ollut tarkempi, vastuuntuntoisempi ja harkitsevaisempi. Ollaan kokattu joka ilta illallinen asuntolassa ruokalaan menon sijasta, mikä antaa mahdollisuuden nähdä mitä laittaa suuhun, sekä vaikuttaa siihen mitä syö. Myös liikunnalle olen antanut enemmän aikaa, ja harva se päivä mut voikin bongata lenkiltä sekä mun huoneen lattialta tekemässä lihaskuntoharjotteita.

Henkinen puoli on ollut muutamaa huonompaa päivää lukuunottamatta hyvin mukana kokoajan. Mä tiedän että pystyn tähän, kukaan ei voi pysäyttää mua. Olen ollut myös armollisempi itselleni, kaikkea ei tarvitse eikä saa kieltää, ja yli-ihminen ei tarvitse olla. Uskon, että näillä eväillä selvitään myös tulevat koitokset. Motivointina käytän omaa terveyttä, mutta myös lakkiaisia (no se mekko..) sekä ihan vain sitä, kuinka hyvä olo on joka päivä. Nälkä ei ole koska syödä saa ja pitää, kunhan sitä ei tee liikaa ja syö niitä oikeita asioita. Ainoa huono puoli on ehkä ollut nyt se, että mun vanha polvivamma on viime aikoina taas ilmoittanut olemassa olostaan kyykkyjen takia, että saa nähdä jääkö ne nyt ainakin vähän aikaa tauolle.. Mutta ensin yritetään jatkaa mun kyykkyhaaste loppuun vanhan kunnon jääpalalääkkeen avulla. :D

Tänään on ensimmäinen "cheat day", koska mulla on mun tutor-ryhmän kanssa illallinen. Ihan kiva päästä välillä syömään muutakin kuin jauhelihaa, munia tai kanaa, mutta huomenna pitää toisaalta olla tarkkana ettei jää päälle! Mutta nyt on kyllä semmonen flow päällä että hankala tätä menoa olisi pysäyttää. ;-)

Mutta eipä mulla muuta, tämmöinen nopea päivitys. Kaksi viikkoa normikoulua ennen prelejä, sit kaks viikkoo prelejä ja sen jälkeen projektiviikolle, tosin mun projektiviikon kohde on vielä epäselvä... Mutta tuun päivittelemään vielä kerran ennen kun ne prelit alkaa, mutta niiden aikana tuun kyllä keskittymään pelkästään pänttäämiseen. Tälle viikonlopulle on tiedossa kaikkea "kivaa", kuten matikkaprojektin viimeinen luonnos jajajaja historiasta sama homma. :D Mutta pitäkää hauska viikonloppu kaikki!

maanantai 12. tammikuuta 2015

PROJEKTI: ELÄMÄNTAPAMUUTOS

Niin kuin jo marraskuun puolella kirjoittelin, olen päättänyt aloittaa elämäntapamuutoksen, jossa keskityn enemmän oikeiden asioiden syöntiin, riittävään määrään liikuntaa sekä unta. No, miten on mennyt tähän asti? Ei kovin hyvin. Mulla oli hieman masentava joulukuu ainakin täällä Italian puolella, sillä innostus oikeastaan kaikkeen oli poissa, ja unohdin syödä. En olisi ikinä uskonut, että minä unohtaisin syödä, mutta näköjään kaikki on mahdollista. :D No anyways, sen jälkeen tulikin joulu ja jouluherkut, ja en kyllä hirveänä rajoittanut mitään, mutta toisaalta jouluruoka ei edes mitään mun lempiruokaa ole, joten se nyt meni ihan suhteellisen hyvin. LIikunnan määrä kuitenkin oli moninkertainen, vaikka en sitä edes kotona ollessa hirveästi miettinyt. :)

Kuten jo siinä aiemmassa postauksessa kirjoitin, jatkuvat sairastelut pakottivat tekemään tämän päätöksen, ja nyt voin allekirjoittaa tuon päätöksen vielä vahvemmin. Suomessa ollessani kävin 3 kertaa verikokeissa, yhden kerran nielunäytteessä ja kahdella eri lääkärillä. Mitään ei löydetty mikä selittäisi kaiken sairastelun syksyn aikana. Turhauttavaa? No todellakin. Ennen Italiaan lähtemistä en ikinä ollut sairas, joten onhan tämä hiukan outoa. Oman haasteensa asettaa myös huone, jossa täällä majailen, koska täällä on hyvin näkyvät homevauriot. Ei hyvä, mutta sille nyt ei voi mitään, yritetty on. Jotain toimia siis tarvitaan, jotta pysyisin edes tämän kevään terveenä ja olisin mahdollisimman hyvässä kunnossa kun elämäni tärkeimmät kokeet koittavat toukokuussa. Mikä siis ratkaisuksi?

En tiedä. Aion jättää nyt viljat ja sokerin pois, niin tarkasti kuin mahdollista, jotta näen, onko sillä vaikutusta. Jos kerta mitään ei löydy verikokeista, on pakko lähteä ruohonjuuritasolta liikkeelle. Mahdollisimman puhdas ruokavalio, riittävästi liikuntaa ja no se uni. Nukuin tosi huonosti kotona monestakin eri syystä, mutta täällä nukahtamisen kanssa ei onneksi ole vaikeuksa, koska olen aina niin poikki päivän jälkeen. :D

Joka tapauksessa, nyt katsotaan miten käy... Aika epätoivoiseksi tämä menee jos näillä "uudistuksilla" ei ole mitään vaikutusta, mutta pitää kai toivoa parasta... Silmissä kiintää myös jo kesä ja vähemmät vaatteet, jotta sitä motivaatiota varsinkin lihaskunnon määrän nostattamisessa olisi enemmän. ;) Mutta tämä oli nyt vain nopea päivitys, palataan asiaan myöhemmin kun osaan kertoa, onko olossa tapahtunut parannuksia! Wish me luck :)

perjantai 9. tammikuuta 2015

If I never get a chance to say I miss you, I still do

Helsinki-Vantaalla taas. Kolme ja puoli viikkoa kotona vierähti taas ihan huimaa vauhtia, ei voi muuta sanoa kuin huhhuh. Kolme ja puoli viikkoa täynnä tunteita laidasta laitaan; onnellisuutta, ylpeyttä, vihaa, surua ja pelkoa. Noiden päivien aikoina koetuissa tunteissa teki välillä mieli repiä hiukset irti turhautumisesta, repiä sydän irti rinnasta tai vaan juosta ja juosta, niin kauan kuin jaksaa. Ailahtelevaisuudesta huolimatta voin silti sanoa, että oli rentouttavat viikot, ja nyt on hyvä lähtä ihan uudestaan kerätyillä voimilla haastamaan IB:n neljättä ja viimeistä lukukautta.

Tuossa Oulu-Helsinki lennolla istuessani mielessä pyöri kaikenlaista. On totta, että hyväteleminen tulee helpommaksi. (Äiti tämä ei koske sinua...) On totta, että käsitys "kodista" on muuttunut. On totta, että vaikka hyvästeleminen olisi helpompaa, lähteminen ei ole. On totta, että tämä on viimeinen kerta, kun lennän Duinoon, oppilaana. On totta, että nämä puolitoista vuotta ovat kuluneet nopeasti, todella nopeasti. Mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella siitä, että luultavasti tämä on viimeinen kerta kun istun, jälleen kerran, koko elämä pakattuna muutamaan hassuun kiloon ja matkalaukkuun, ja vietän koko yön Helsinki-Vantaalla naputtaen TÄTÄ BLOGIA. Tavallaan oon helpottunut.


Älkää ymmärtäkö väärin.

Oon helpottunut siitä, että tämä on viimeinen lukukausi. Mutta mulla on sille syynsä. Ei UWC:n ole tarkoitus jatkua ikuisesti. Kaksi vuotta on juuri tismalleen sopiva aika, kunhan sen vain osaa käyttää oikein. Olo on myös haikea "vastahan mä lähdn ekaa kertaa..." ja ehkä hiukan outo, koska tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa. Tein toissapäivänä mun ensimmäisen kohteen yhteishaun, ja nyt sitten vaan jännätään, että miten loppukokeet menee. Mutta kaikki aikanansa, ensin on yksi kokonainen lukukausi selvittämättä. ;)

Kevät tulee olemaan kiireinen ja stressaava. Stressaava ei pelkästään akateemisten paineiden vuoksi, vaan myös sen takia, että se koko elämä ei jäisi akateemiseksi... Pitäisi yrittää ottaa kaikki irti UWC-elämästä, Italiasta, Duinosta, kavereista, gelatosta, pizzasta ja näitähän riittää... Mutta uskon, että pystyn luomaan tasapainoisen elämän vielä nyt viimeisellekin lukukaudelle.


Nyt on siis Winter Wonderland tältä vuodelta koettu, ja aika suunnata lämpimimpiin maisemiin, toivottavasti ainakin. Ei kai siinä sitten, palataan Italiasta. Ihanaa kevättä kaikille! <3