lauantai 21. maaliskuuta 2015

THE FUTURE DEPENDS ON WHAT YOU DO TODAY.



Moi kaikki! En ole pitkään aikaan kirjoitellut kuulumisia, ja koska suomen kielen suullinen koe häämöttää jo viikon päässä, ajattelin että tämä blogin kirjoitus olisi ihan sallittava laiskottelutapa. Projektiviikolta palattuamme me kakkosvuotiset olemme saaneet tottua hieman rauhallisempaan tahtiin, kuin mitä se on ollut oikeastaan viime keväästä asti. Kaikki ylimääräiset koulutyöt aka murheenkryynit aka Internal Assessments ovat nyt palautettu omalta osalta, eli nyt päivät pitäisi täyttää ihan sillä THE opiskelemisella siihen viimeiseen rutistukseen.


Tällä viikolla mulla oli tosi helppo viikko, koska meillä oli tällä viikolla englannin suulliset kokeet, kaikki englannin tunnit oli peruttu, ja meidän historian opettaja oli poissa koko viikon, joten tunteja mulle kertyi 1-2 joka päivä. Todella helppo viikko siis takana, vaikka yritinkin jo tosissaan aloittaa lukemisen toukokuuta varten. Mua on kuitenkin vaivannut pieni väsymys koko viikon, ja auringonpaiste on välillä liiankin houkutteleva... Kevät on siis saapunut tänne Duinoon, ja oikeastaan sen jälkeen kun palasimme projektiviikolta, joka päivä on voinut vetää kesäkengät jalkaan.

Kevään lähestyessä kesää joka päivä enemmän ja enemmän, olemme myös me kakkosvuotiset tajunneet että enää on jäljellä muutama hassu päivä tätä seikkailua. Vaikka samalla odotamme kärsimättöminä valmistujaisia ja sitä vapauden tunnetta kun loppukokeet ovat lopulta ohi, haikeuden tunne iskee vähän väliä. Muutama reunion on jo alustavasti sovittu, mutta on se silti hankalaa kuvitella elämää ilman niitä ihmisiä, joita täällä näkee joka päivä. Sen takia pitääkin yrittää nauttia joka hetkestä, ja se tuo välillä ongelmia, kun mieli käskee opiskella kokoajan. Tasapainon löytäminen opiskelun, nukkumisen ja kavereiden kanssa hengailun välillä onkin siis ehkä vaikeampaa kuin aikaisemmin, koska periaatteessa jokaikinen liikenevä minuutti pitäisi käyttää koulukirjojen parissa, mutta nukkuakin pitäisi, mutta sitten toisaalta nyt pitäisi ottaa kaikki irti näistä ihmisistä, sillä seuraavasta tapaamisesta suurimman osan kanssa ei ole tietoa.

Tein tämän viikon tiistaina yhteishaun, jossa hain kolmeen eri yliopistoon Suomessa. Mieli on kuitenkin todella sekaisin, enkä enää ole todellakaan varma siitä, että Suomessa haluan seuraavat vuoteni viettää. Joku pieni osa sydämestä vetää ulkomaille uusiin seikkailuihin, mutta toisaalta järki ja osa sydämestäkin sanoo, että nyt on aika palata kotiin. Sen takia tuleva kesäloman tulenkin viettämään "itseäni etsimällä", että tietäisi mitä tältä elämältä taas haluaa. Kesäloma pelottaa, sillä ainakin koko kesäkuun ajan tulen elämään tiedottomana omasta tulevaisuudesta. Suurin osa ystävistäkin on muuttanut paikkakunnalta pois, eli sitä aikaa siihen itsetutkiskeluun tulee todellakin olemaan. ;)

Tällaista tällä kertaa, aurinkoista kevään odotusta kaikille lukijoille! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti