perjantai 9. tammikuuta 2015

If I never get a chance to say I miss you, I still do

Helsinki-Vantaalla taas. Kolme ja puoli viikkoa kotona vierähti taas ihan huimaa vauhtia, ei voi muuta sanoa kuin huhhuh. Kolme ja puoli viikkoa täynnä tunteita laidasta laitaan; onnellisuutta, ylpeyttä, vihaa, surua ja pelkoa. Noiden päivien aikoina koetuissa tunteissa teki välillä mieli repiä hiukset irti turhautumisesta, repiä sydän irti rinnasta tai vaan juosta ja juosta, niin kauan kuin jaksaa. Ailahtelevaisuudesta huolimatta voin silti sanoa, että oli rentouttavat viikot, ja nyt on hyvä lähtä ihan uudestaan kerätyillä voimilla haastamaan IB:n neljättä ja viimeistä lukukautta.

Tuossa Oulu-Helsinki lennolla istuessani mielessä pyöri kaikenlaista. On totta, että hyväteleminen tulee helpommaksi. (Äiti tämä ei koske sinua...) On totta, että käsitys "kodista" on muuttunut. On totta, että vaikka hyvästeleminen olisi helpompaa, lähteminen ei ole. On totta, että tämä on viimeinen kerta, kun lennän Duinoon, oppilaana. On totta, että nämä puolitoista vuotta ovat kuluneet nopeasti, todella nopeasti. Mä en tiedä mitä mun pitäisi ajatella siitä, että luultavasti tämä on viimeinen kerta kun istun, jälleen kerran, koko elämä pakattuna muutamaan hassuun kiloon ja matkalaukkuun, ja vietän koko yön Helsinki-Vantaalla naputtaen TÄTÄ BLOGIA. Tavallaan oon helpottunut.


Älkää ymmärtäkö väärin.

Oon helpottunut siitä, että tämä on viimeinen lukukausi. Mutta mulla on sille syynsä. Ei UWC:n ole tarkoitus jatkua ikuisesti. Kaksi vuotta on juuri tismalleen sopiva aika, kunhan sen vain osaa käyttää oikein. Olo on myös haikea "vastahan mä lähdn ekaa kertaa..." ja ehkä hiukan outo, koska tulevaisuudesta ei ole vielä mitään tietoa. Tein toissapäivänä mun ensimmäisen kohteen yhteishaun, ja nyt sitten vaan jännätään, että miten loppukokeet menee. Mutta kaikki aikanansa, ensin on yksi kokonainen lukukausi selvittämättä. ;)

Kevät tulee olemaan kiireinen ja stressaava. Stressaava ei pelkästään akateemisten paineiden vuoksi, vaan myös sen takia, että se koko elämä ei jäisi akateemiseksi... Pitäisi yrittää ottaa kaikki irti UWC-elämästä, Italiasta, Duinosta, kavereista, gelatosta, pizzasta ja näitähän riittää... Mutta uskon, että pystyn luomaan tasapainoisen elämän vielä nyt viimeisellekin lukukaudelle.


Nyt on siis Winter Wonderland tältä vuodelta koettu, ja aika suunnata lämpimimpiin maisemiin, toivottavasti ainakin. Ei kai siinä sitten, palataan Italiasta. Ihanaa kevättä kaikille! <3

4 kommenttia:

  1. Moi Tiia, mä olen itse nyt hakemassa tänä vuonna UWC:n kautta ulkomaille opiskelemaan, mutta nyt kun olen selaillut näiden koulujen omia sivuja ja käsikirjoja, niin minulle on herännyt kysymyksia todellisista hinnoista. Nämä eivät koskee suoraan Adriaticia, mutta kysynyt nyt kuitenkin:
    - UWC:n omilla sivuilla sanotaan, että lennot korvataan suurimmalta osalta, mutta luettuani Pearson UWC:n käsikirjaa, siellä selvästi sanotaan, että matkakulut ovat omakustanteisia (tarkoittaen lentoja, mutta myös tietenkin pieniä matkoja vkloppuisin yms). Eli onko tämä vaihtoon meneminen stipendinkin kera kovinkaan edullista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Kiva, että olet kiinnostunut UWC:stä. :) Eli joo, me Suomessa olemme sen verran onnekkaita, että meille lennot korvataan. Mulla esimerkiksi korvataan meno-paluu liput 400 euroon asti, et jos menee sen yli niin sit pitää ite maksaa loput, mutta ei mulla ainakaan ikinä ole mennyt. Mutta tämä korvataan kahdesti vuodessa eli kesä- ja talvilomille, mut jos ite haluaa käydä jossain muualla tai sitten kotona noiden välillä pitää maksaa itse. Eli edullista on joo. Toivottavasti selvensi. :)

      Poista
  2. Hei Tiia, ajattelin näin tuntemattomana kysyä sulta neuvoa :))
    Eli siis, oon viimeisen vuoden ajan kerännyt rahaa vaihtovuotta varten (maksaisin matkani itse) ja mulla ois vaihto-oppilas haastattelu ihan tällä tai ensi viikolla, mutta etsiessäni netistä varasuunnitelmaa siltä varalta jos en pääsekkään Rotareiden kautta vaihtoon (ulkomaille haluasin kävi miten kävi) niin törmäsin UWC:hen, ja mitä enemmän siitä luen ja samoin myös tän sun blogis myötä (oon tosin vasta blogin alkupuolella lukemassa) niin oon vaan innostunu tästä enemmän ja enemmän...
    Niin nyt sitten en tiedäkkään enää, kumpaa haluaisin enemmän ja molempia en voi saada. Kannattaako vain keskittyä vaihtoon pääsyyn ja jos en pääse niin hakea UWC:lle ja lähteä kahdeksi vuodeksi vai jättää koko vaihtoon lähteminen ja toivoa että pääsen UWC:lle?

    Toivon todella että näet tämän kommentin ja ehkä yritittäisit sanoa jotakin kommenttia! Jos näin käy niin kiitän kovasti :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. :) Sillon pari vuotta sitten kun itse olin hakemassa, oli haastatteluissa yksi tyttö, jolla oli vaihto-oppilaspaikka ja osa stipendiä jo varmoja. Hän olisi vaihtanut ne UWC-stipendiin. Sulla on ehkä vähän hankala tilanne, mut tulkitsen, että sä todella haluat lähteä ulkomaille. Sanoisinkin, että jos ennen UWC-haun loppumista sulle on jo paikka myönnetty vaihto-oppilaana, ei kannattaisi enää hakea UWC:lle ihan vain sen takia, että se on näin reilumpaa muille hakijoille (jos heillä ei ole muuta vaihtoehtoa lähteä ulkomaille). Mutta jos sä oikeasti haluat juurikin UWC:hen ja suorittaa IB:n enemmän kuin vaihtovuoden, niin voithan sä silti varulta hakea vaihtoon. :D Sun tilanne on kyllä tosi hankala. Kannattaa muistaa et kukaan ei voi UWC-stipendistä olla varma, eikä myöskään vaihtaripaikasta. Jos oisin sinä niin hakisin varmaan molempiin. :)

      Poista