torstai 12. helmikuuta 2015

MITÄ JOS OLISIN VALINNUT TOISIN?


Jos olisin valinnut toisin, olisin tänään pomppinut kuorma-auton lavalla, heitellyt karkkia koululaisille joiden joukossa myös pikkuveljeni olisi ollut. Jos olisin valinnut toisin, olisin tänä aamulla pukenut ylleni hassun eläinasun, joka päälläni olisin juhlistanut siihen astisen koulu-urani päättymistä yhdessä kavereideni kanssa. Olisin juhlistanut sitä suurta päivää jota kaikki odottava yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Jos olisin valinnut toisin, en tällä hetkellä istuisi koulun Medical Centerissä aamusta iltaan, koska kärsin taas (luultavasti) nielutulehduksesta.

Onneksi en valinnut toisin.

Vaikka kavereiden postaamat penkkarikuvat sekä serkkutytön huomenna olevat Wanhojen tanssit aluksi saivat oloni hieman haikeaksi, enää ne eivät riipaise sydäntä. Ikinä en ole mistään ollut niin varma, ja samalla epävarma, kuin siitä, että tänne halusin lähteä. Tämä on ollut elämäni suurin seikkailu, jota en tule unohtamaan ikinä. Kaikki ne hetket, jotka menetin tänne lähtemällä, oli kyse sitten niistä kauan unelmoimistani Wanhojen tansseista tai penkkareista, ovat ne korvattu jollakin upealla ja ainutlaatuiselta.

Vaikka en päässyt tänään juhlimaan penkkareita ja pääasiallisena ravintona toimii erinäisiä lääkkeitä, sain kuitenkin nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä. Huolimatta jatkuvista nielutulehduksista, ymmärrän silti että nämä terveysongelmat eivät ole vielä mitään. Mua voi monestikin väittää pessimistiksi ja realistiksi, mutta itse asiassa olen optimisti aika usein. Uskon siihen, että aina kannattaa yrittää, aina kannattaa kääntää viimeinenkin kivi. Ikinä ei saa luovuttaa.

Kaikessa on puolensa. Jos olisin valinnut toisin, en olisi sama ihminen, joka olen tänään. Olisin ollut onnellinen myös Suomessa (ainakin tässä vaiheessa penkkari-iltaa). Mutta jos olisin valinnut toisin, en olisi matkalla sinne, minne nyt olen matkalla. Jos olisin valinnut toisin, en istuisi italialaisessa Medical Centerissä hong kongilaisen ystäväni kanssa. Jos olisin valinnut toisin, olisin saanut kaiken sen materian minkä halusin saada, mutta en olisi ikinä saanut näitä hetkiä, joita mikään materia, yksikään mekko tai asu, ei voi korvata.

5 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstistä. Se pisti miettimään noin niinkun siksi, kun itse olen hakemukseni postiin jo pistänyt. Toisaalta, jos vain ovet maailmalle aukeaisi ja UWC kutsuisi mut kuplaan sisään, niin eihän sellaisesta vaan voisi kieltäytyä. Se olisi unelma, haave ja suuri mahdollisuus. Toisaalta vaakakupin toisella puolella on paljon. PALJON. Ei niinkään materia, joka lukion myötä tulee (hankittua), vaan ihmiset. Itse ainakin näin wanhoja ja penkkareita sivusta seuranneena en voi todeta kuin, että hauskalta se näyttää. Ihmiset näyttää ilosilta ja täynnä onnea kavereidensa seurassa. Vaikka kutsua kuplaan ei koskaan tule, en voi sanoa, että elämä Suomessakaan huonoa olisi. On se vaakakupin toinen puolikin sen verran painava. Uskon onnellisuuteen molemmissa vaihtoehdoissa. Nyt pitäisi vain odottaa kutsua tai kutsumattomuutta. #malttamaton

    Oon sun puolesta tosi ilonen, että valitsemasi polku on ollu sulle se, johon olet tyytyväinen ja olet voinut olla onnellinen. Se on pääasia. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että yksi syy siihen, miksi UWC on niin mahtava kokemus on juuri se, että joutuu luopumaan paljosta. Mutta se kaikki mitä saa tilalle, se korvaa kaiken. Se että onko onnellinen on niin paljon kiinni sieltä korvien välistä, eikä siitä opiskeleeko normaalissa lukiossa vai UWC:ssä, Suomessa vai Italiassa, esimerkiksi. Jos olisin jäänyt Suomeen elämä ois johdattanut mut eri polulle, eikä sekään olisi ollut väärä polku. Tällä yritänkin sanoa, että kävi miten kävi sun hakemuksen kanssa, elämällä ja tulevaisuudella on varmasti paljon tarjottavaa sulle, kunhan pidät silmät auki ja ovet avoinna. :) Tsemppiä hakuun, toivottavasti sua onnistaa!

      Poista
  2. En oo mistään tätä tietoa löytänyt, mutta aiotko pitää "ihan tavalliset" ylioppilasjuhlat suomalaisen kaavan mukaan valmistumisesi jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me UWC:läiset ollaan oudossa asemassa, kun saadaan tavallaan valita. :D tiedän entisiä oppilaita jotka juhli jo silloin samana päivänä kun muutki touko tai kesäkuussa, tiedän semmosia jotka piti heinäkuussa IB tulosten tultua ja sit moni tekee niinku itekki aion tehdä et elokuun lopussa juhlin sit lakkiaisia niinku suomen IB koulutkin :)

      Poista
  3. tyhmä kysymys mut saako ibst niiku ylppärilakin vai jonku toisenlaisen lakin?

    VastaaPoista