3.2.2013 jäi mulla mieleen erityisen hyvin. Se oli ensimmäinen kerta, kun ikinä kuulin (luin) UWC:stä. En ois ikinä sillon arvannut, että se wilma-viesti meidän lukion opolta tulis muuttamaan mun elämän parissa kuukaudessa ihan täysin. Mun ensimmäinen ajatus lukiessa sitä viestiä oli, että tää juttuhan kutsuu mun nimeä. Siinä aloin sitten tutkimaan juttua tarkemmin (koeviikon kokeisiin lukemista vältellessä hehe), ja mua alkoi hieman pelottamaan jo pelkkä ajatuskin. Sisäoppilaitos, kaksi vuotta ulkomailla, koko elämä ja opiskelut englanniksi. Vaakakupin toisella puolella oli sitten ne mielettömältä kuulostavat asiat kuten elinikäinen kielitaito, kansainvälisyys ja uutuuden viehätys. Kerroin mun vanhemmille, mutta silti epäilin vielä myöhemmin. Koko hakuprosessi vaatisi niin paljon aikaa ja vaivaa, ja sinne valittaisiin vain muutama kaikkien hakeneiden joukosta.
Mä en aio kirjoittaa toista kertaa mun UWC-tarinaa, koska löydätte sen täältä. Halusin vain tulla kertomaan, että UWC-haku alkoi tänään. Joten sinä lukion ykkösluokalla oleva, joka olet reipas ja aktiivinen ja haluat muuttaa elämäsi täysin uuteen suuntaan, paina TÄSTÄ. Voin luvata, ettet kadu. Ei se mitään, jos et pääse, se on okei. Mutta se ei ole okei, jos et yritä. Mua pelotti edes yrittää, enkä kertonut paljon kellekkään, että hain. Mutta hain silti. Hain, koska uskoin, että vaikka mahdollisuudet ovat pienet, siellä on silti ihan pieni toivon pilkahdus, jonka myötä kaikki voisi olla mahdollista. Jos en olisi hakenut, mun elämä olisi aika erilaista. Ei parempaa, ei huonompaa, mutta erilaista. Ehkä tämä blogi ei vakuuta teitä tarpeeksi, mutta voin sanoa, että hetkeäkään en ole katunut sitä, että hain, sitä että lähdin.
UWC antaa kaiken sen, mitä mainoslehtiset kertovat. Kahden vuoden IB-opinnot täydellä stipendillä, elämisen lähes sadan eri kansallisuuden kanssa, sisältörikkaan ja erittäin dynaamisen elämän, idealistisen ja inspiroivan opiskeluympäristön, ylivertaiset harrastusmahdollisuudet, mutta ennen kaikkea kokemuksen, jota jokainen ei voi saada. Kliseisesti sanottuna UWC on elämäntapa.
VIELÄ KERRAN:
- mun UWC-tarina TÄÄLTÄ
- hae stipendiä TÄÄLTÄ
Hei ois kiva jos esittelisit sun tyyliä nykyään kun siinä sun vanhassa blogissa esittelit eri tyylejä miten haluaisit pukeutua:)
VastaaPoistaHahaa joo, voisinhan mä semmoisen jossain vaiheessa väsätä, vaikka se ei kuulukkaan kovin paljon tän nykyisen blogin puolelle! :) katsotaanpa jos se tässä kevään aikana tulis!
PoistaHei Tiia! Tää on vähän naurettava kysymys, mutta kysyn kuitenkin... Käytätkö sinä tai käyttääkö sun opiskelukaverit siellä meikkiä kuinka paljon? :D Pahoittelen kysymyksen typeryyttä
VastaaPoistaEi kai tyhmiä kysymyksiä oo! Sanotaanko näin et ihan laidasta laitaan. Suurin osa ei arkena, mut esim mä yritän joka aamu sipasta vähän ripsaria. Ja niin tekee moni muukin. Joku meikkaa joka päivä enemmän. Viikonloppu iltoina aika moni sit käyttää vähän enemmän aikaa peilin edessä. :)
PoistaHei ! Mua alkoi ihan tosissaan kiinostaa tää Italian UWC-Adriatic, ja haluaisinkin kysyä, että opetetaanko oppitunneilla englanniksi vai italiaksi ? :D
VastaaPoistaKiitos jo etukäteen vastauksesta !
Niin ja että millaista elämä siellä koulun ulkopuolella oikeastaan on? Kuinka paljon vapaa-aikaa joutuu ''uhraamaan'' opiskelulle, ja millaisia aktiiviteettäjä (urheilumahdollisuuksia, esim. kuntosaleja, lenkkipolkuja ym.) siellä oikein on? Semmoinen yleispätevä kuva opiskelusta ja vapaa-ajasta ois ihan kiva saada. :)
PoistaTekisin postauksen tästä aiheesta, jos löytäisin aikaa siihen.. Sori. Oppitunnit on italian tunteja lukuunottamatta englanniksi, italian tunnit pelkästään italiaksi.
PoistaJos joutuu puhumaan uhrautumisesta, en suosittele.. IB mahdollistaa sen, että semmoista selkeää rajaviivaa koulun ja harrastusten sekä aktiviteettien välillä ei oikeastaan ole. On pakko harrastaa, että saa tutkinnon. Opiskeluun käytetty aika riippuu ihan henkilöstä, mutta keskimäärin se on paljon enemmän kuin lukiossa. Kokoajan on monta esseetä roikkumassa ja muita projekteja päälle. Eli jos Suomessa mulla oli aina joku tietty kellonaika minkä jälkeen en enää koskenut kirjoihin ja opiskellut, täällä se ei toimi niin. Opiskelen sillon kun ehdin, eli koulua ennen aamulla, koulun jälkeen ennen aktiviteetteja ja aktiviteettien jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Sosialisoituminen tapahtuu sitten siinä samalla oikeastaan, tai ainakin mulla se toimii parhaiten. Kaikki on omasta aikatauluttamisesta kiinni, että kyllä täälläkin ehtii urheilla, jos vain järjestää sen ajan sille. Monesti sitä aikaa ei vain ole, jos on yksinkertaisesti liian paljon kouluhommia, mutta sitten pitää asettaa omia prioriteetteja. Lenkkeily on täällä ihanaa, kunhan vain menee maastoon, koska pyöräteitä täällä ei ole. :)
Ei se mitään, että et kerkee tehdä tästä aiheesta erillistä postausta. :) Uhrautumisella en nyt kirjaimellisesti sitä tarkoittanut, vaan että kuinka paljon aikaa vapaa-ajalta joutuu käyttämään opintoihin... Mutta aika raskaalta tuntuu tosiaan kuulostavan, ja nyt alkoi hieman epäilyttää tuon stipendin hakeminen. :s Mutta toisaalta, eikö kuuden ''oman'' aineen valitseminen kuitenkin helpota asiaa hieman, kun on saanut itse päättää mihin ikään kuin erikoistuu? Ainakin mielenkiinnon saralta?
VastaaPoistaKyllä ymmärsin ton uhrautumisen, piti vähä laskee leikkiä. ;) okei. No siis helpottaa se siinä mielessä just, et saa oikeesti keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Hae ihmeessä stipendiä, todellisuus on aina toisenlainen. Mä en oo ikinä ollu mikään luokan paras, mun on aina pitänyt tehdä paljon töitä arvosanojen eteen. Joten jonkun toisen joka on luontaisesti lahjakkaampi ei ehkä tarvi käyttää niin paljon aikaa opiskeluun kun toisten. Alussa oli raskasta, mutta kaikkeen sopeutuu aina. Ei nyt enää osaisi kuvitellakaan toisenlaista arkea. Onhan lukiossakin raskasta, joten mun mielestä saadaan ihan hyvät valmiudet Suomesta siihen rankkuuteenkin. :) Ei sitä kannata pelätä, tässä on kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kyse kokemusta kuin opiskelusta!! Tuo kannattaa muistaa. Ikinä en mihinkään jätä menemättä jos on joku mahdollisuus kokea jotain muuta, vaikka kuinka pitäis lukea historiaa! Kannattaa ihmeessä yrittää. :)
PoistaMoi! Mua mietityttää paljon, että kannattaako mun hakea, kun en ole yhtään varma koko jutusta. Samaan aikaan sekä houkuttais ihan älyttömästi että pelottaa koko homma! Ehkä eniten epäilyttää sosiaalisen elämän ja opiskelun yhdistäminen: en tiedä jaksanko jatkuvasti olla ihmisten ympäröimänä, sosialisoitua ja yrittää pysyä menossa mukana, ja samalla pitäisi vielä jaksaa hoitaa koulu. Kuinka raskaaksi olet itse kokenut tämän? Hakemus on jo kesken, ja olen sen jokatapauksessa ajatellut postittaa. En vaan vielä tiedä, että mitä teen jos sitten haastattelukutsu kilahtaa kotiin. Koetko itse, että UWC:hen pitäisi olla suurempi palo että sen jaksaa viedä läpi? Kiitos paljon jos ees jotain tähän saisit vastattua<3
VastaaPoistaIhan ku mä oisin kirjottanu tän kommentin itelleni vuosi sitten ;) No ei, vaan siis joo, ymmärrän miltä susta tuntuu. Mä myönsin haastattelussa suoraan, että samalla kuulostaa sekä kiehtovalta että pelottavalta. Se on ihan normaalia. Mä oon aina ollut sosiaalinen, mutten mä hirveenä vapaa-ajalla viettänyt aikaa kavereiden kanssa. Kaikkeen kuitenkin sopeutuu. Ei täällä hirveenä aikaa oo olla yksin tai saada omaa tilaa mutta siihen(kin) tottuu. Mä en tiennyt UWC:stä mitään, eikä mulla ollut mitään pakkoa päästä tänne. Menin asenteella, että jos saan siitä jotain irti niin hyvä, jos en nii ei se mitään. Joten hae ihmeessä, oon ihan varma et kaikki sujuu niinku on tarkotettu! :) Tsemppiä hakuun!
PoistaHeh, mulla kävi vähän samoin että kun noita sun blogitekstejä lueskelin ja nimenomaan noista UWC-mietteistä, samaistuin niin että tuntu ku sä olisit mun omia ajatuksia kirjottanu:_D mutta kiitos ihanasta viestistä ja nopeesta vastauksesta, kyllä toi edes vähän mun ajatuksia taas selkeytti!<3 Onko sulla yleisesti mitään sähköpostia tän blogin puolesta minne vois laittaa viestiä? En oikeen tarkalleen tiedä mistä, tuntuu vaan että olis tosi kiva puhua jollekkin joka osais samastua näihin fiiliksiin:D
VastaaPoistaIlman muuta, muistan itekki kuinka oisin halunnu puhua ja jakaa omia ajatuksia jonku kanssa joka on jo käyny sen prosessin läpi! :) Eli mulle voi laittaa s-postia osoitteeseen t.tihinen@gmail.com
Poistamoikka! luen eka kertaa sun blogia ja ihastuin heti! itseasiassa mä ite just lähetin tänään hakemuksen tonne UWC hen ni mun piti kysyy, et kui kaua siin kestää et sieltä tulee vastaus? laitoin ekaks valinnaks Hong Kongin, niin tiiätkö millasta siel on?
VastaaPoistaMaaliskuun lopussa luultavammin! :) en tiedä valitettavasti (vielä) yhtään enempää kuin mitä nettisivut osaa antaa! Klaus joka on meidän ykkönen siellä antoi sähköpostinsa UWC Foorumilla eli kannattaa hänelle lähetellä sähköpostia jos kiinnostaa tietää enemmän. :)
Poista