SISUKAS SUOMI

Kaksi elämäni tähtihetkeä ovat molemmat liittyneet maamme itsenäisyyteen. Ensimmäinen näistä hetkistä oli viime vuoden syyskuussa, kun pääsin pitämään puheen Pohjois-Suomen Veteraaneille. Toinen, kenties vieläkin suurempi kunnia, oli viime vuoden itsenäisyyspäivänä, kun olin pitämässä puhetta kuntani itsenäisyyspäivän juhlassa, jossa oli myöskin paikalla sotiemme veteraaneja.

Olen oikeastaan aina ollut isänmaallinen. Ensimmäinen, ihan selkeä muistoni itsenäisyyspäivästä on kuitenkin kuuden vuoden takaa, kun Suomi täytti 90 vuotta. Meillä oli koulussa suuri juhla, ja tyttöjen piti pukeutua mekkoon ja poikien pukuun. Muistan, kun joku ei ollut pukeutunut, ja hän sai kuulla siitä aika paljon opettajilta, olihan kyse isänmaan kunnioittamisesta. Siitä asti isänmaallisuuteni on vain kasvanut vuosi vuodelta.

Viime vuonna, puhuessani veteraaneille, mulla ei ollut mitään tietoa siitä, että vuoden päästä samaan aikaan ymmärtäisin vieläkin enemmän. Pitää lähteä kauas, että näkee lähelle. Se pitää paikkaansa. Olen ylpeä suomalainen, missä tahansa liikunkin. Suomen lippu on kaunis, ja sen näkeminen tuottaa aina yhtä suuren ilon. Olen saanut monia lempinimiä, käytetyimmät lienee Mrs Finland ja ihan vaan Finland. En edes halua tietää, kuinka monta kertaa ja kuinka monessa asiayhteydessä aloitan lauseen sanomalla; Yes, but in Finland we.. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainoa. Ulkomailla asuessa ja matkustaessa oppii arvostamaan ihan kaikkea, myös itsestäänselvyyksiä, ihan eri tavalla. Myös niitä negatiivisia asioita, jotka ärsyttää täällä ollessa. Meistä ei ehkä tiedetä maailmalla niin paljoa, mutta toisaalta, on siinä hyviäkin puolia. Pääseepähän mainostamaan omaa maata, joka voi toiselle henkilölle vaikuttaa niin eksoottiselta ja mystiseltä. Muistan aina kehua mun maata, vaikka välillä ei olisikaan aihetta. Joissakin asioissa olen kyllä erittäinkin kriittinen, mutta eihän rakkaus omaa valtiota kohtaan tarkoita sitä, että pitäisi olla sokea ja hyväksyä kaikki epäkohdat.

Me ei olla täydellisiä kansana, eikä meidän valtiokaan ole täydellinen. Vaikka meidän PISA-sijoitus tippuikin, se ei tarkoita että me olemme jotenkin epäonnistuttu. Se tarkottaa, että me tiputtiin sen takia, että me voidaan lähteä lentoon uudelleen. Ja niin kauan kuin joku homma todella toimii, ei millään sijoituksilla pitäisi olla mitään väliä. Ei meidän pidä vaipua epätoivoon, mutta ei myöskään ole varaa olla ylimielinen. Jos joku asia toimii, sitä voi aina päivittää. Jos jokin asia ei toimi, se pitää muuttaa, vaikka se olisi toiminut ennen. Maailma muuttuu, tilanteet ja toimintatavat sen mukana myös. Joissain asioissa me voidaan ottaa mallia muista maista. Ei se tarkoita sitä, että hylätään omat juuret ja perinteet. Ja vaikka me olisimme kansana kuinka sisukkaita ja itsenäisiä tahansa, me voidaan pyytää apua ja neuvoja. Ei avun pyytäminen ole heikkoutta, ennemminkin vahvuutta myöntää, ettei voi, ettei tarvitse, osata kaikkea.

Me saatiin itsenäisyys ja sen myötä meille rakennettiin koti, joka on myös valittu maailman parhaaksi maaksi. Koti, jonne voi aina palata ja missä on juuret. Meidän sukupolven tehtävä on kunnioittaa tätä lahjaa, jota ilman me ei oltaisi mitään. Siksi onkin hyvä edes yhtenä päivänä vuodessa kääntää ajatukset Suomeen, mitä se meille merkitsee, ja niihin ihmisiin, sankareihin, jotka sen meille sisulla taisteli.
Hyvää itsenäisyyspäivää!