Hello October. Surprise me.

Hups. Syksy on saapunut tännekin ja sen mukana pieni tauko bloggailuun. Tää viikko on ollut täynnä testejä ja muita kouluhommia. Ei puhuta niistä arvosanoista muuten, mutta voin kertoa että pääsin italian läpi! :D Ja oon ihan superilonen siitä. Muuten tänne kuuluu pelkkää arkea. Valvomista myöhään jutellen tai opiskellen, leipomalla, käymällä aktiviteeteissa. Suunnittelemalla tulevia projekteja joita on ihan kiitettävästi, suunnittelemalla pitkää viikonloppua joka on jo ihan kohta. Opettelemalla espanjaa, jota latinakavereiden kanssa liikkuessa ei vaan voi välttyä oppimasta.. Tänään mut adoptoitiin latinaperheeseen.. :D Jos oon jotain tän vuoden aikana oppinut, niin sen, että latinoiden kanssa ei voi olla kuin hauskaa!

Tänään sain paketin Suomesta; kanelia, kaardemummaa, puuroa ja RUISLEIPÄÄ. Löysin jotain vastaavaa tosta lähi supermarketistaki mut mikään ei voita Vaasan ruispaloja. Mikään. Tälle päivälle ei oo ihmeellisiä suunnitelmia. Aateltiin kattoa elokuvaa ja ottaa rauhallisesti, muutama edellinen viikonloppu kun on mennyt aina jonkun jutun parissa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan se Sustainability Conference, joka oli yllättävän mielenkiintoinen. Erityisesti ekologiaan liittyvät poliittiset kysymykset oli tosi mielenkiintosia. Oli kiva viikonloppu ja sain tutustua myös ihmisiin tän koulun ulkopuoleltakin.

Tää on tosi jännää, tällä viikolla oon alkanut ajatteleen englanniksi. Kirjoittaminen ei oo ihan niin nopeeta suomeksi ku ennen, mutta pakko pitää yllä, koska teen kuitenkin suomen kielen ja esseitä pitäs alkaa pikku hiljaa kirjoittamaan. Onneks tää blogi on hyvä kanava kielen ylläpitämiseen. Muttei jotain hyvää ettei jotain huonoakin. Mun iho on ihan älyttömän huonossa kunnossa. Nyt viimesen viikon aikana tilanne on vaan pahentunut, enkä oikeestaan tiedä että mitä tekisin. :D Eilen laitoin yhtä rasvaa joka nyt vähän helpotti. Mutta musta tuntuu että syitä tähän on tuo vesijohtovesi ja vehnä ruokavaliossa (jonka aion jättää huomisesta alkaen taas pois). Mutta eiköhän se siitä. :)

Opiskelu sujuu englanniksi, en oikeastaan kanna enää sanakirjaa mukana tunneilla ku se on niin painava niin ei viiti ku ei sitä oikeen enää tarvi. En todellakaan väitä että tietäisin joka sanan merkityksen, mutta ennemminkin jos joku jää mietityttämään niin tarkistan aina kun tuun takaisin kotiin. Ja se on hyvä juttu, koska se kertoo siitä, että pystyn päättelemään merkityksen ilman, että tarvii tietää tarkkaa suomennosta.
Niin monista asioista on tullut täällä jo arkipäivää. Joka aamu meen samaan aikaan aamupalalle, painan kahvinapista neljä kertaa että herään. Syön aamupalan, ja kävelen tuon kahden minuutin matkan koululle ja sanon ciao paikallisille. Kuuntelen tunneilla englantia niin kun olisin aina tehnyt. Teen läksyjä ja kuulen samalla ikkunasta kuuluu huutoja italiaksi. Oon oppinut, että melkeen mikään paikka ei oo auki iltapäivällä koska lounaaseen tarvii sen kolme tuntia.. Okei okei ei mut joo eräänlainen siesta se kai on.

Kuudessa viikossa on pystynyt luomaan niin vahvoja ystävyyssuhteista, että se hämmästyttää mua itseänikin. Kokoajan sitä myöten, kun oon itsevarmempi englannin kanssa, oon pystynyt alkamaan olemaan myös enemmän oma itseni. Tiiättehän, heittämään sarkasmia ja vitsejä, ihan niin kuin suomeksikin. Ja oon siitä tosi helpottunut. Oon täällä taas. Tällä hetkellä kuuntelen Norah Jonesia. Istutaan molemmat Costa Ricalaisen kanssa koneilla, ja linkkaillaan toisille juttuja Facebookissa, vaikka istutaan metrin päässä toisista. Aina välillä opettelen uuden fraasin espanjaksi. Elämä on aika jees. Nyt on hyvä olla.