En voi oikeesti uskoa, että iPhonella yöllä otetut ja siksi tosi huonolaatuiset kuvat tuo parhaat muistot mieleen. Mutta niin se vain on. Sinne tarkentuu otoksia kaikista tärkeimmistä ja mieleenpainuvimmista muistoista ja ihmisistä.
En tajua, että vielä päivää ennen lähtöä Saksaan mua oikeesti harmitti lähtä. Ai miksi? Koska ilman reissua mulla olisi ollut Italiaa varten mielettömästi säästöjä, ja muutenkaan en hirveänä tiennyt mihin olen menossa ja miksi. Mutta voin sanoa, että mulla olis jäänyt mun tähänastisen elämän parhaat viikot kokematta, jos en olisi lähtenyt. Ihan sama mitä tehtiin, nautin ihan jokaisesta hetkestä, ja voin sanoa sen koko sydämestäni. Tutustuin ihan mielettömän ihaniin ihmisiin, joita mulla on hurja ikävä tälläkin hetkellä. Onneksi tiedän, että nähdään kuitenkin jossakin vaiheessa. Sain sydänystäviä Italiasta, tytöt tapaan onneksi jo ihan pian. Myös Argentiinaan lähti todella tärkeiksi ystäviksi muodostuneita ihmisiä, onneksi suunnitelmissa on viettää osa 2014 joululomasta siellä. Ja samaan sydänystävien joukkoon voi liittää myös tyypit Makedoniasta ja USA:sta. Kaikkien kanssa tulin juttuun, ja muitakin tulen luultavasti tapaamaan. Ero on se, että noista kuudesta tiedän, että tapaamme. Vaikka osan kanssa asummekin eri puolella maapalloa.
Oon aiemmin ollut kielikurssilla, mutta ei sitä voi edes verrata Lions Clubin järjestämään. Ei mitenkään. Nyt vasta todella pääsin tutustumaan kansainvälistymisen huonoon puoleen - siihen, kun jokaikinen tärkeäksi muodostunut ihminen vie susta palan mukanaan. Mutta on se kaikki sen arvoista. Jos Italiassa tulee olemaan puoliksikaan yhtä ihania ihmisiä kuin meidän leirillä, tulen viihtymään ihan varmasti. Ja kyllä oikeastaan tiedän, että siellä tulee olemaan.
Tuolla reissulla opin, että ei sillä ole niinkään väliä, mitä kokemuksia saa. Ne kokemukset nimenomaan koostuvat ihmisistä, jotka tekevät joistain kokemuksista unohtumattomat. Ja vaikka kokisi kuinka hienoja juttuja tahansa, kyllä parhaat muistot muodostuvat silti niistä yksinkertaisimmista asioista. Oli kyse sitten yöllisestä kävelyreissusta mäkkäriin, liian väsyneiden ihmisten pokerinpeluusta tai vaikka siitä, kun vain tajuaa olevansa eräällä tavalla kotona - vaikka olisi kaukana siitä oikeasta kodista.
Loppuun haluankin kiittää Lions Clubia reissuni mahdollistamisesta. Sain mahdollisuuden, jonka tulen muistamaan aina. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti