Enjoy life today because yesterday is gone and tomorrow is neverpromised

Oon aina rakastanut unelmointia. Ja yhdestä asiasta erityisesti - tulevaisuudesta. Saatoin pyöritellä päässäni monta tuntia ajatusta tietystä tulevaisuudesta, ja seuraavana päivänä se ajatus tulevaisuudesta saattoi olla jo ihan erilainen. Ennen kun sain stipendin olin sata varma siitä, mitä haluan. Kirjottaisin lukiosta hyvillä arvosanoilla ja hakisin Helsingin Oikeustieteelliseen. Yksinkertaista. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi ja enää tarvitsi toteuttaa tietyt askeleet, että suunnitelma toimisi käytännössä. Ja sitten kaikki muuttui.

Kesällä olin ihan varma, että joo haluan kyllä jonnekin ulkomaille opiskelemaan politiikkaa. Syksyn mittaa tiesin haluavani takaisin Suomeen. Suomessa aloin silti vielä miettiä muita Euroopan maita vaihtoehtona. 

Ei ensimmäisenä vuonna todellakaan tarvitsisi edes uhrata ajatusta yliopistoille, mutta nyt joululoman jälkeen siihen on herännyt kyllä kaikki muutkin. Yliopistoista keskustellaan jo vakavaan sävyyn, mikä on hurjan pelottavaa. Ensi vuonna tähän aikaan aika moni jo tietää, minne on menossa. 

Ei tarvitse vielä tietää. Ongelma on se, että mulla ei oo ikinä ennen ollut tämmöistä tilannetta. Etten tietäisi, mihin suuntaan oon menossa. 

Tunnen itseni niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän heikkouteni ja vahvuuteni, vaikka opin niistäkin koko ajan uutta. Tiedän, mihin suuntaan haluan elämäni näiden kahden vuoden jälkeen viedä, mutta en tiedä, miten sen veisin. Mun veri vetää ulkomaille, sydän ja järki takaisin mun ainoaan oikeaan kotimaahan. Nuorena olis helppo lähteä vielä kerran, kun ei ole mitään velvollisuuksia ketään muita kohtaan. Mutta toisaalta, kyllä se ajatus siitä, että saisi sitten jo alkaa rakentamaan omaa elämää, jonka tietäisi kestävän kauemman kuin pari vuotta. Mun luonteelle ei sovi se, etten saa suunnitella pitkälle. 

Onneksi tilanne ei ole enää niin paha, kuin se oli joskus. Nyt pystyn elämään hetkessä ihan hyvin, vaikka mulla ei olisi mitään aavistusta tulevaisuudesta. Se auttaa pitämään kaikki ovet avoinna. Loppujen lopuksi, suunnitelmat on vain sanoja paperilla ja ajatuksia päässä. Niitä on helppo muokata ja muuttaa elämäntilanteeseen sopivaksi. 

Kaikki on vaan kiinni siitä, mitä haluan. Ja miten päätän saada sen. Ja lopuksi siitä, käännynkö oikealle vai vasemmalle risteyksestä, josta ei voi jatkaa suorana.