GOODBYE SUMMER 2013

Puolentoista tunnin päästä kesä on virallisesti ohi. Vaikka mun loma jatkuu vielä pari viikkoa, kesä on ohi. Kesä on ohi silloin, kun koulut alkaa, alkoi se sitten mulla itselläni vai ei. Mua harmittaa, että tää kesä loppuu. Kaikkien aikojen kesä 2013 todellakin. Vaikka en saanutkaan raksitettua kuutta kohtaa 32 kohdasta mun kesän to do -listalla, voin sanoa, että tein ja koin paljon enemmän mitä oon aiemmin tehnyt. Vielä kun ois muutaman viikon aikaa saanut tehdä ne loput, niin oisin ollut superonnellinen. Mutta ehkä tää riittää. Vaikea kuvitella, että mikään kesä enää ikinä löis laudalta tätä. Oon tuhlannut liikaa rahaa, herkutellut liikaa ja liikkunut liian vähän, mutta mua ei ees haittaa. Mulla oli niin upea kesä.

 Mulla tulee ikävä tätä kesää. Tuun ikävöimään tämmöisiä sunnuntaita kuin tänään, kun on kaksi pesispeliä katsottavana. Ja muutenkin pesispelien katsomista, oli sunnuntai tai ei. Armoton penkkiurheilija täällä hei. Mulla tulee ikävä öitä, kun vain ajellaan ilman päämäärää ja puhutaan. Ei sen väliä mistä, kunhan puhutaan ja kuunnellaan hyvää musiikkia. Mulla tulee ikävä iltoja, jolloin pystyi vain käpertymään sohvalle katsomaan monta jaksoa Gilmore girls tai leffaa, jonka on nähnyt aiemmin jo liian monta kertaa. Mulla tulee ikävä niitä aamuja, kun herätyskello soi yhdeltätoista vain siksi, että pystyi menemään jatkamaan unia aurinkoon. Mulla tulee ikävä niitä työpäiviä, kun töissä ei ole kauheana asiakkaita ja pystyy vaan katsomaan ohimeneviä ihmisiä ja miettimään syvällisiä.. Mulla tulee olemaan, ja on nyt jo kova ikävä, Saksaan, missä tapasin niin upeita ihmisiä, missä koin niin paljon unohtumattomia hetkiä. 

Oon muuttunut tänä kesänä aika paljon henkisesti. Oon löytänyt itsestäni aivan uusia luonteenpiirteitä, sellaisia, joita en voinut kuvitellakaan omaavani. En stressaa enää (ainakaan niin paljon) asioista joihin en voi vaikuttaa. En enää yritä elää liikaa tulevaisuudesta, vaan elän hetkessä parhaani mukaan. En enää mieti mitä muut ihmiset ajattelee musta, enkä todellakaan enää yritä miellyttää ketään, en mun käyttäytymisellä tai pukeutumisellakaan. En enää oo ihan varma, missä tuun olemaan parin vuoden päästä, mutta se ei haittaa. Osaan olla paljon avoimempi uusille ja toisille vaihtoehdoille, ja ymmärrän, että kaikki ei välttämättä mee niin ku oon suunnitellut. Uskallan rikkoa enemmän rajoja, ja olla rohkeampi, tarttua tilaisuuteen.

Tän kesän loppuminen merkitsee mulle myös tietyn elämänvaiheen loppumista. Kaikki ja tuttu ja turvallinen alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin, ja on aika aloittaa täysin uusi ja erilainen elämänvaihe. Kahden viikon päästä tähän aikaan mä oon Helsinki-Vantaalla. Luultavasti aika paljon jännittävämmässä fiiliksessä kuin nyt. Sillon oon jo sanonut heipat kaikille muutamaksi kuukaudeksi, ja silloin mä oikeasti pääsen näkemään ja kokemaan kaiken sen, mitä oon kuukausia odottanut. Mutta sitä ennen mulla on kaksi! viikkoa aikaa kotona. Viisi päivää aion tehdä vielä töitä, ja sen jälkeen vain nauttia. Ja hoidella asioita. Tiedossa on vielä monta pesispeliä niin paikan päältä kuin bittilähteestäkin (JES!), läksiäisiä ja paljon hyvästejä. Mutta vielä tämän illan aion hehkuttaa tätä kesää, joka onnistui yli kaikkien mun odotusten. Keväällä mä luulin, että mun kesä menee pelkästään syksyn odottamiseen. Mutta niin ei (onneksi) käynyt. Tämän kesän tuun muistamaan aina. Heihei kesä 2013, tulee ikävä.