GERMANY pt.3

Oi Berliini. Mulla oli suhteellisen suuret odotukset kyseistä kaupunkia kohtaan, mutta petyin aika pahasti. Ihan kiva kaupunki sinänsä, mutta ehkä vähän ahdistava. Joka puolella muistomerkkejä, ja joka puolella rakennusmaita. Ei siis mitenkään erityisen kaunis paikka. Päästiin kuitenkin käymään Saksan "eduskuntatalolla" (en kuollaakseenkaan muista sen oikeaa nimeä...) ja se oli aika huikeeta. Kosketin Angela Merkelin toimiston ovea!! :D Tykkäsin kovasti paikan arkkitehtuurista, koska rakennus oli vaikuttava ja ylpeä. Sisällä oli myös jätetty joitain osia historiasta, venäläisten kirjoittamia juttuja sekä luodinreikiä. Kokonaisuus siis on koskettava, koska arkkitehti ei ollut halunnut piilotella historiaa. Ja sitä arvostan todella paljon.

Vaikka Berliini ei nyt jäänytkään erityisen ihanana paikkana mieleen, sieltä jäi kasa hauskoja muistoja mukaan. Kun oltiin menossa junalla takaisin Hannoveriin, saatiin tutustua tähän saksalaiseen "ystävällisyyteen." Meillä oli hirvee kiire sisään, joten mentiin vaan johonkin vaunuun. Oltiinkin väärässä osassa junaa, joten ei päästy vaihtamaan ennen kuin vasta puolentoistatunnin päästä seuraavalla pysäkillä. Siinä vaiheessa oltiin jo todella kypsiä seisomaan kuumassa junassa, ja ajateltiin että jes, vihdoinkin päästään istumaan. Tai sitten ei. Meidän paikat nimittäin oli keretty jo varata, sillä on olemassa laki (okei kukaan ei tienny onko se oikeesti olemassa), että viidentoista minuutin jälkeen paikat on vapaata ristaa. Siinä ei ollut kuitenkaan mennyt sitä, mutta ei pystytty tekemään mitään. Siellä osa meistä siis seiso kolme ja puoli tuntia.. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa aika paljon.  Ja niinhän ne parhaat muistot aina syntyvät.

LIFE IS EITHER A GREAT ADVENTURE OR NOTHING

41 päivää lähtöön. Se tarkoittaa viittä viikkoa ja kuutta päivää. Sen jälkeen olen jättänyt tutun ja turvallisen elämäni Suomessa taakse. Olen matkalla kohti lähes tuntematonta, kohti uusia ystäviä, kohti uutta paikkaa. Olen matkalla kohti uutta kotia. Näiden Saksa -postauksien väliin halusinkin kirjoitella tämän blogin nimenomaiseen kategoriaan kuuluvan postauksen.

Olen käynyt lukemattomia keskusteluja siitä, mitä tulen menettämään kun lähden. Kyllä, olin suunnitellut omat Wanhojentanssini jo aikoja sitten. Olin kerännyt kuvia kampauksista, meikeistä ja puvuista. Olin oikeastaan jo päättänyt mekkoni. Olimme suunnitteleet koreokrafioita ja tanssien jatkoja. Ennen kaikkea olin yhdessä ystävieni kanssa haaveillut päivästä, jolloin saisimme olla prinsessoja. Ystävänpäivänä.
Kun hain UWC-stipendiä, ensimmäinen asia mitä ne harvat ihmiset joille asiasta kerroin, kommentoivat, oli että no entä sitten jos pääset, etkä saa Wanhojentanssejasi. Vastaukseni oli jo silloin sama: En välitä Wanhojentansseista niin paljon, että jättäisin elämäni tilaisuuden käyttämättä. Samaa mieltä olen nyt. Totta kai kirpaisee, kun parhaat ystävät joko suunnittelevat edessä olevia tanssejaan, tilaavat mekkoja, puhuvat parien hankinnasta ja jatkojen paikasta - tai muistelevat omia tanssejaan, kuinka ihana päivä heillä oli. En aio väittää, ettei se tuntuisi missään.

Jatketaan menettämislinjalla. Olen käynyt keskusteluja, itse asiassa useita, siitä, että tulen menettämään ystäviä, kun lähden. Olenhan sentään poissa kaksi vuotta, joka on pitkä aika. Itse en silti allekirjoita tätä väitettä. Olen sitä mieltä, että ne ihmiset, jotka tulen menettämään, eivät ole ystäviäni. He ovat kavereita. Mulle ystävät ovat ihmisiä, jotka pysyvät elämässä, vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon tahansa. Vaikka ei pitäisi yhteyttä vähään aikaan, tietää, että ne ihmiset silti ovat elämässäsi. Menetänkö siis jotain? Kyllä. Menetän luultavasti monta tyttöjeniltaa, monia synttäreitä, monia tärkeitä hetkiä. Mutta niin teen kokoajan. En voi olla kokoajan läsnä kaikkien ystävieni elämässä. Saksan reissun jälkeen minulle tärkeitä ystäviä asuu joka puolella maailmaa. Se on sama asia. Osan kanssa tulemme tapaamaan ehkä kymmenen vuoden välein, ja silti tiedän, että he tulevat pysymään elämässäni. Miksi siis ihmiset, joiden kanssa olen saattanut viettää jo yli kymmenenkin vuotta, katoaisivat?

Jos pelkäisin sitä, minkä aukon Wanhojentanssien missaaminen ja ystävien menettäminen jättäisi elämääni, en lähtisi. Ei ole mitään syytä pelätä. Wanhojentanssien tilalle tulen saamaan niin paljon muuta. Niiden kavereiden tilalle, jotka häipyvät elämästäni, tulen saamaan uusia ystäviä. Semmoista elämä on. Joskus täytyy uskaltaa päästää irti vanhasta, jotta voi saada tilalle jotain uutta. Ja minä olen niin valmis siihen. Uskallan luottaa siihen, että elämä heittää tilalle jotain vielä upeampaa kuin Wanhojentanssit. Uskallan luottaa siihen, että ne ihmiset, joiden on tarkoitus pysyä elämässäni, pysyvät. Tämä on vain sellainen asia, joka minun on tehtävä. Jos en tekisi tätä, jos en tutustuisi uusiin ihmisiin, näkisi uusia paikkoja, en olisi onnellinen. Ja juuri nyt olen erittäin onnellinen. Olen erittäin onnellinen siitä, että minulla on upea elämä Suomessa. Mutta olen myös erittäin onnellinen siitä, että jossain tuolla saattaa odottaa jotain yhtä upeaa - ja uutta.

GERMANY pt.2

Ekan viikon jälkeen siirryttiin leirille. Perheessä asuin italialaisen tytön kaa, ja meillä oli niin hauskaa viikko, että meitä oikeasti harmitti lähteä leirille. Ensimmäisenä päivänä tutkittiin Hannoveria, ja toisena päivänä meillä oli erään Lions Clubin järjestämä päivä semmoisessa luontoeläinpuistossa(?). Meistä otettiin myös kuva lehteen sekä saatiin valita 10 biisiä soitettavaksi radiossa. Käveltiin paljon, syötiin grilliruokaa ja tutustuttiin toisiimme. Oikeastaan jO tuolloin arvasin, että myös tästä leiristä tulee paras. Viimeisessä kuvassa näättekin mun ihanat ystävät, toinen Argentiinasta ja toinen Italiasta. Argentiinalaisen kaa mulla on suunnitelmana nähdä parin vuoden kulutttua, mutta onneksi italialainen asuu tunnin matkan päässä mun tulevasta kodista! Hän ei siis ole sama kuin toinen joka oli perheessä mun kanssa, mutta hänenkin kuva on tässä postauksessa. Noista kaikista kolmesta tytöistä, mutta myös muista joita näette seuraavissa postauksissa, muodostui mulle ihan elintärkeitä ja toivottavasti myös elinikäisiä ystäviä.

GERMANY

Muutama fiilistelykuva ekalta Saksan viikolta. Eilen saavuin kotiin 23 tunnin matkustamisen jälkeen väsyneenä, surullisena mutta myös onnellisena. Tuntuu tosi oudolta puhua suomea ja kirjoittaa sitä, että sain nukkua enemmän kuin viisi tuntia yössä. Tuntuu tosi oudolta, että on oma huone, ettei oo joka päivälle jotain uutta nähtävää. Nyt ois pakko palata arkeen, ja sekin tuntuu oudolta. Ja haikealta. Kolmen viikon aikana ehti saada ystäviä, joiden tietää pysyvän elämässä, vaikkei nähtäisikään kuin kymmenen vuoden välein. Tässä oli nyt eka satsi näitä kuvia, pari postausta pitäisi tulla vielä lisää. Nyt lähden kuitenkin totuttelemaan tähän Suomi-elämään ja leikkaamaan nurmikkoa.. Onneksi 42 päivää ja pääsee taas näkemään jotain uutta. Sitä ennen pitäisi parhaalla mahdollisella tavalla nauttia Suomesta. Vaikkei nurmikon leikkaaminen mun mielestä siihen nauttimiseen kuulu. :D

KESKIKESÄ

Ainoa tiedonlähde on kokemus, sanoi joku Albert Einstein. Tänään sovelsin sitä mummolassa lettujen paistamiseen. Yhden epäonnistuneen käännön jälkeen se oli koko ajan helpompaa ja helpompaa. Sen jälkeen istuttiin iltaa yhdessä tuttavaperheiden kanssa. Naiset ja miehet ryhmissä. Miesten puheenaihe kuului olevan urheilu, eikä se siitä varmaan kertaankaan poikennut. Naisten puheenaiheet vaihtelivat laidasta laitaan, niin kuin aina.
En oo ikinä oikein tykännyt juhannuksesta. Tänä vuonna se oli kyllä yllättävän mukava. Ihania ihmisiä, upeita maisemia, hyvää ruokaa. Keskikesässä on jotain taikaa, vaikken ikinä ole yhtäkään varsinaista juhannustaikaa tehnyt. Joskus ois kiva käydä keräämässä seitsemän eri kukkaa, seitsemältä eri niityltä. Tosin siitäkin taiasta taitaa olla variaatioita miljoonia.
Aamulla on lähtö. En ehdi nukkua paljoa, mutta onneksi vielä ei väsytä. Kun seuraavan kerran seison Oulun lentokentällä, lähden pois paljon pidemmäksi aikaa. Mutta ensin, Saksa, täältä tullaan!

PAKKAAMASSA

Eilen söin parhaiden kavereiden kanssa tuoreita mansikoita, kirsikoita, viinirypäleitä ja vaniljajäätelöä. Eilen ajelin vielä myöhään yölläkin auringonlaskussa toisten kavereiden kanssa. Mietin vain, kuinka kaunista voi olla, kun aurinko laskee ja sumu näkyy paksuna vanana. Täällä on kaunista. Täällä, kotona.
Tänään oon hoitanut pakollisia juttuja, täytellyt lappuja. Printannut miljoonatta kertaa mun todistuksia ja passeja. Käynyt kaupassa ja ostanut kasan suklaata, salmiakkia ja ruisleipää, että voin näyttää host-perheelle Suomea sillä tavalla. Voin näyttää kotia.
Seuraavan kerran, kun pakkaan mun ihanaa, turkoosia matkalaukkua, pakkaan elokuussa. Sillon pakkaan pidemmäksi aikaa kuin kolmeksi viikoksi. Silloin en pakkaa pelkästään siksi, että voisin näyttää kotia, vaan siksi, että voisin löytää toisen kodin.

LET'S ENJOY THIS DAY

 

 

Takana ensin mahtava viikonloppu Järvenpäässä ja sen jälkeen eilinen Tampereella. Lyhyitä yöunia, aivan mielettömän upeita ihmisiä, hyvää ruokaa. Leikkimistä, hetkessä elämistä, heittäytymistä, huvipuiston tunnelmaa, pitsan tilaamista keskellä yötä. Toiveita ja unelmia, tulevaisuudensuunnitelmia. Järvenpäässä meillä oli infoa, jossa kerrottiin faktoja UWC-elämästä, ei pelkästään niitä ruusuisia puolia. Sen jälkeen olin vielä varmempi siitä, että tämä tosiaan on mun juttu. Tuntuu hurjalta, että nyt oon valmis lähtemään.
Särkänniemessä olin Jessin kanssa. Meillä oli hauskaa sen jälkeen kun tajuttiin, että kumpikaan ei varsinaisesti pidä niistä laitteista. Me molemmat rakastetaan sitä tunnelmaa. Koska ilma ei ollut parhain, keksittiinkin kaikkea muuta. Käytiin taidenäyttelyssä, joka sai jopa mut hiljaseksi, silitettiin koiranpentuja ja matkittiin lampaita. Tai ainakin minä matkin. Puhuttiin syvällisiä, ollaan molemmat samanlaisia haaveilijoita, ja suunniteltiin tulevaisuutta. Mutta silti elettiin siinä päivässä. Nautittiin siitä hetkestä.
Tänään hoidin pakollisia velvotteita ja palelin Suomen lämpimässä suvessa pesäpallopelissä. Sen jälkeen  lähdettiin tyttöjen kanssa tien päälle. Ajeltiin ympäriinsä, kuunneltiin hyvää musiikkia, puhuttiin ja vain oltiin. Nautittiin tästä illasta, tästä hetkestä. Kesästä.